Kuohuvaa kulttuurihistoriaa

Vanhankaupunginkoski on kulttuurihistoriallisesti poikkeuksellisen hieno miljöö, jossa yhdistyvät Helsingin kaupungin historia ja Suomen teollinen historia.

Padon avulla rakennukset ja niiden sijainti kosken rannalla tulevat nykyisten ja tulevien helsinkiläisten ymmärrettäviksi.

Vesivoimaa on käytetty paikalla jo 1500-luvulta eli Helsingin syntyhetkistä lähtien. Pato ja kuohuva putous ovat osa satoja vuosia vanhaa kaupungin tarinaa.

Kaupunginvaltuutettu Emma Karin (vihr) padon purkamista koskevassa aloitteessa väitetään, että pato voitaisiin purkaa vain osittain. Pato on rakennettu suurista toisiinsa kiilautuvista lohkareista, josta syystä pato on kaareva ja itseään tukeva. Sitä ei voi purkaa osittain ilman romahdusvaaraa. Perinteisestä rakennustavasta johtuen pato on hyvin kestävä. Helsingin kaupungin alkukesästä 2022 tekemän selvityksen mukaan pato ei vaadi mitään toimenpiteitä. Tästä huolimatta purkuaktivistit ovat toistuvasti väittäneet, että pato on huonossa kunnossa ja vaatisi kalliin kunnostuksen.

Helsingissä on vain niukasti rakennuskantaa itsenäisyyttä edeltävältä ajalta. Mitä pidemmälle historiassa mennään, sitä harvinaisemmaksi ja arvokkaammaksi käy rakennettu ympäristö.

Vanhankaupunginkosken alueella historialliset kerrokset kohtaavat. Pato on osa Vantaanjoen suun vesilaitosten muodostamaa eheänä säilynyttä kulttuuriympäristöä, jonka arvo on valtakunnallisellakin tasolla merkittävä.

1550-luvun historiallisessa piirrosrekonstruktiossa (vas.) ja 1800-luvun alun venäläisessä maalauksessa (oik.) kuvastuu padon pitkä historia. Piirros on Seppo Aallon teoksesta Sotakaupunki Helsingin Vanhankaupungin historia 1550–1639 (Otava 2012). Maalauksen tekijä on tuntematon. Maalaus on esillä moskovalaisessa museossa.

Tämä on tietysti ollut asiantuntijoiden ja tolkun helsinkiläisten tiedossa jo pitkään. Museovirasto on listannut Vantaanjokisuun vesi- ja viemärilaitokset valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen joukkoon.

Helsingin asemakaavassa alue on osoitettu kulttuurihistorian ja maisemakulttuurin kannalta merkittäväksi alueeksi, jonka osa on länsihaaran kivipato. Suojelupäätösten taustalla olevat arvot eivät ole muuttuneet eikä purkamiselle ole historiallista syytä, joten asemakaavan muutos olisi lainvastainen.

Pro Vanhakaupunki esittääkin, että Suomi tekisi aloitteen Vanhankaupunginkosken seudun liittämisestä Unescon maailmanperintökohdeluetteloon.

TARKEMMAT LÄHTEET LÖYDÄT TÄÄLTÄ